sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Harkkapaikkaa metsästän...

... Tahdon saada 30 op.

Työharjoittelu kuuluu luultavasti jokaiseen AMK-koulutukseen pakollisena. Meidän koulussa pääosin insinööritutkinnolla on pakollisia harjoitteluita 30 op. Poikkeuksen tekee merenkulun insinöörit ja eräs energiatekniikan suuntautumisvaihtoehto.

Harjoittelut meidän tulee etsiä itse, jos ei millään löydä, on mahdollista saada koululta jokin labrahomma tai muu vastaava, jotta pääsee valmistumaan. Mieluiten kuitenkin pitäisi löytää harjoittelu itse. "Iha ite!" se ei vaan ole niin aivan helppoa, sillä minulla, ja varmaan joillakin muilla on hyvin vähän, tai ei ollenkaan työkokemusta teollisuudessa. Kun ei ole työkokemusta, on harjoittelua vaikea saada. Ymmärrän yrityksiä, on mukavampaa ottaa henkilö töihin, jolla on jo kokemusta.

Kuitenkin toivoisin, että yritykset ottaisivat harjoitteluihin meitä joilla ei ole kokemusta , sillä miten muuten saisi työkokemusta teollisuudesta, ellei harjoittelun kautta?

Oma kokemukseni harjoittelun etsimisestä on ollut niin kamalaa, että hetken mietin vaihtavani alaa, kun kukaan ei tuntunut  tahtovan minua heille töihin. Työkokemusta on jonkin verran, mutta ei teollisuudessa. Yritin tehdä aina hyvän avoimen hakemuksen, CV:n tein niin hyvin kuin osasin. Kuvankin laitoin! Silti en tullut valituksi mihinkään oman alan yritykseen, veikkaisin juuri sen takia, ettei työkokemusta ole alalta.

Viimekesän pelasti paikallinen maalausliike Halme, joka otti minut ja ystäväni töihin!


Toistan vielä itseäni:
Oman alan työkokemusta saa vain tekemällä oman alan töitä. Palkatkaa myös ns "tyhjiä tauluja". 

Lohduttaudun uskoon, että ensimmäinen harjoittelupaikka on aina vaikein saada, sen jälkeen koko prosessi helpottuu! Näin olen kuullut.

-Sadu


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sorvi ei käy

Ei se vaan käy ei!

Taustasta sen verran, että opiskelen puutekniikkaa Kyamk:issa
Eli meidän luokka on se viimeinen vuosikurssi puutekniikkaa siinä koulussa.
Sinänsä se on harmi, sillä sahateollisuudella on tässä kaupingissa pitkät juuret, mutta sahaahan täällä ei juuri ole enää, paitsi KotkaMills, jonne on hurja tunku vuosittain aina kesällä, kun harkkapaikkaa metsästää.

Sorvi ei siis käy meidän koulussa enää.
Puutekniikan pakolliset puulabrat suoritettiin viimevuonna hieman aikaisessa, kun koulumme päätti, että ei ne niitä puulabroja tarvi, pois vaan!
Opetussuunnitelman mukaanhan meillä olisi  pitänyt olla puulabrat toisen vuoden keväällä, kun osataan teoria ja ymmärretään mitä tehdään.
Oikeasti alotettiin puulabrat intensiivijaksolla ensimmäisen vuoden lopussa ja jatkettiin toisen vuoden lokakuuhun asti muistaakseni. Sitten se lähti meiltä, hei hei puutekniikan labra!
Näiden käytännön harjotteiden jälkeen syvennyimme sitten enemmän siihen, mitä oltiin oikeasti tehty.

Sorvi ei käy siksikään, kun en opiskele moderneja puutuotteita. Erikoistun bioenergiaan, siihen tulevaisuuden alaan!
Se on aina hienoa sanoa, että erikoistun alalle. Opiskelu on mielekästä ja vaihtelevaa, mutta koitappa löytää oman alan harjoittelut, se on vaikeaa.
Metsäklusteri pienenee ja työpaikkoja katoaa. Toisaalta kokoajan meille kerrotaan, että "Kohta tulee eläkepommi, sitten on töitä". Sitä odotellessa, kun eläkeikää taas nostettiin.

Viimekesänä hermostuin jo siihen, että vaikka lähetin sen verran paljon työhakemuksia etten muista monta lähetin, niin silti en saanut harjoittelupaikkaa. Kaksi tai kolme taisi vastata, että "ei nyt tärpännyt, kiitos silti kiinnostuksestanne!"
(Aiheesta "minä ja harjoittelupaikan etsintä" tulee avautuminen viikon päästä)


Opettajille on pakko sanoa iso kiitos, heillä on varmasti yhtä paljon helisemistä kuin meilläkin tässä lopettamishommassa ja silti me olemme saaneet kaikki pakolliset kurssit ja vieläpä hyvällä sisällöllä!
Ainakin omasta mielestäni.

Kirjoittelemisiin

-Sadu